Kuntien palvelut pelastettava

Suomessa sotien jälkeen rakennetut julkiset palvelut ovat vasemmiston ja
työväenliikkeen suuri saavutus. Kaikki nykyiset eduskunta puolueet ovat hallituksessa ollessaan ja kuntatasolla karsineet näitä palveluja. Niiden hyväksymä kunta- ja palvelurakenneuudistus asettaa yhä laajemmin kyseenalaiseksi keskeisesti kuntien järjestämiin palveluihin perustuvan hyvinvointimallin. Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin, kuvaa tässä hallituksen ja eduskuntaoppositionsuhdetta.

Kuntien valtionosuuksia ja verotuloja on 90-luvun alun jälkeen leikattu niin, että ne ovat lähes viisi miljardia euroa pienemmät vuodessa kuin olisivat ilman näitä päätöksiä. Porvarihallituksen aikana valtion rahoituksen osuus kuntien tuloista on edelleen supistunut, vaikka valtionosuuksiin on tehty

indeksitarkistuksia. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksella on kasvatettu kuntienkokoa ja muutettu palvelujen tuottamisen tapoja niin, että asukkaiden vaikutusmahdollisuudet ja valtuustojen päätösvalta ovat kaventuneet. Useimmissa kunnissa kaikki nykyiset eduskuntapuolueet ovat olleet mukana leikkaamassa ja kilpailuttamassa kuntien palveluja.

Kuntien palvelut ovat nousseet yksityisen bisneksen laajentamisen ydinalueeksi. Tällä alueella liikkuu vuodessa noin 35 miljardia euroa rahaa. Elinkeinoelämän keskusliitto, kauppakamarit ja oikeisto pyrkivät alistamaan ne mahdollisimman laajasti yksityisten yritysten hallitsemien markkinoiden voitontavoittelulle. Jo yli viidennes kuntien menoista käytetään palvelujen ostoihin.

Tämä tulee useimmiten kalliimmaksi sekä asukkaille että kunnille. Jos nykyinen oikeistolainen politiikka saa jatkua, peruspalveluja leikataan, kilpailutetaan ja yksityistetään. Seurauksena on eriarvoisuuden kasvu ja kunnallisen demokratian kuihtuminen entisestään.

Esitykset kuntien palvelujen turvaamiseksi:

- Peruspalvelut – kuten päivähoito, peruskoulu, terveysasema, kirjasto ja joukkoliikenne – ovat jokaiselle kuuluvia perusoikeuksia. Näitä oikeuksia on vahvistettava muun muassa säätämällä

vanhuspalvelulaki, joka velvoittaa turvaamaan kunnolliset palvelut.

- Kuntiin tulee palkata lisää vakinaisia työntekijöitä ja heille pitää maksaa kunnon palkka. Erityisesti on lisättävä vanhustenpalvelujen, terveydenhuollon ja lasten päivähoidon henkilöstöä. Kunnissa ei pidä ottaa käyttöön hallituksen ajamia yksipuolisia tuottavuusohjelmia,

joilla pyritään vähentämään ja hiostamaan työntekijöitä.

- Kuntapalvelujen kilpailuttaminen, yhtiöittäminen ja yksityistäminen on pysäytettävä. Lakisääteiset palvelut pitää taata pääsääntöisesti kuntien itse tuottamina lähipalveluina.

- Kuntien valtionosuuksia on nostettava seuraavalla eduskuntakaudella vuosittain reaalisesti vähintään 500 miljoonalla eurolla. On kohtuutonta, että valtionosuudet ovat kuntien ja kuntayhtymien käyttötalouden menoista enää vain 19 % luokkaa.

- Kunnallisvero on muutettava progressiiviseksi eli henkilön tulojen mukaan nousevaksi. Myös pääomatulot on saatettava kunnallisveron piiriin.

- Kunnallista demokratiaa ja itsehallintoa on laajennettava. On kehitettävä suoraa demokratiaa, lähidemokratiaa, osallistuvaa budjetointia, kansanäänestyksiä ja julkisuutta päätöksenteossa.