Äänestetään Pekka Haavisto Suomen tasavallan Presidentiksi!

Tasavallan presidentin vaalien toisesta kierroksesta tulee mielenkiintoinen ja tasaväkinen kisa Pekka Haaviston ja Sauli Niinistön välillä. Toisella kierroksella äänestän presidentiksi Pekka Haavistoa mielummin, kuin raharikkaiden suosimaa ehdokasta Sauli Niinistöä.

Nyt harkiten äänestämään Tasavallan presidentin vaaleissa

 Äänestyspaikat ovat avoinna sunnuntaina klo 9-20.

Lopuillaan oleva presidentinvaalikampanja on ollut monessa suhteessa mystinen. Alussa näytti siltä, että kampanjassa nousevat luonnostaan keskiöön ulkopolitiikka, ennen kaikkea Nato-kysymys, kansainvälinen tilanne ja naapuruussuhteet. Luonnostaan siksi, että ne valtaoikeudet, mitkä presidentille ovat jääneet jäljelle, koskevat lähinnä yllä mainittuja.
 
Kuitenkin sekä ehdokkaat että haastattelevat toimittajat ovat toistelleet näitä asioita varsin kaavamaisesti ja pintapuolisesti. Ensimmäisestä ehdokaspaneelista lähtien Suomen suhteita Natoon on lähestytty sukkasillaan ja konsensuksessa. Nekin ehdokkaat, joiden vuosien varrella esittämistä Nato-myönteisistä lausunnoista saisi paksuhkon kirjan, ovat myötäilleet Paavo Väyrysen ja miksei Paavo Arhinmäenkin linjaa vain näitä epäselvemmin.
 
Tulee mieleen itävaltalaisen filosofin Ludwig Wittgensteinin tunnettu hokema: Wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen. Mistä ei voida puhua, siitä täytyy vaieta. Voisi sanoa, että hyvä niinkin, ellei monilla ehdokkailla olisi suhtautumisessa Natoon taktinen ketunhäntä kainalossa.
 
Perin outoa on sekin, ettei äärimmäisen vaarallisesta kansainvälisestä tilanteesta ja YK:n alennustilasta USA:n ja eräiden muiden maiden talutusnuorassa ole juurikaan puhuttu, ei myöskään käytännöllisen yhteistyön kehittämisestä ja laajentamisesta Venäjän kanssa, vaikka juuri nuo asiat ovat olleet Suomen sodanjälkeisen ulkopolitiikan, Kekkosen linjan, keskiössä. Helsingin Sanomien ja tv-Nelosen vaalipaneeli paljasti, miksei ole puhuttu: Lähi-idän tilannetta koskevat vastaukset paljastivat ehdokkaiden USA:n sotapropagandaa myötäilevän pöyristyttävän tietämättömyyden.
 
Paremman puutteessa ehdokkaat ovat mieluummin vastailleet iltapäivälehdistön sellaisiin kysymyksiin kuin: ”Jos perustaisit bändin, mikä sen nimi olisi ja millaista musiikkia se soittaisi?”, ”Miten hemmottelet puolisoasi?”, ”Mitä aineksia nimikkodrinkkiisi tulee?”, ”Seiskan kannessa on punakka kuva kasvoistasi. Mitä otsikossa lukee?”, ”Kutsu käy Valkoiseen taloon. Mitkä kolme asiaa veisit lahjoina Barack Obamalle?” Ja niin edelleen.
 
Suomessa on parin viime vuoden aikana kuohunut vaalirahoitusskandaali, mutta presidenttiehdokkaiden tenteissä ja paneeleissa ehdokkaiden vaalirahoitus on kainosti sivuutettu. Sauli Niinistön suuri tuki rahamiespiireiltä ja muiden ehdokkaiden siihen nähden vaatimaton tuki on toki uutisoitu.
 
Liekö sitten sattumaa vai johdatusta, että lähes vaalipäivän aattona Suomen Kuvalehti vuodatti julkisuuteen kokoomuslaisen kuntaministerin Henna Virkkusen ja valtiovarainministeriön kuntaosaston laatiman kuntakartan, jossa Suomi suunnitellaan jaettavaksi nykyisestä 336:sta noin 70 kuntaan. Vuodosta n noussut kohu ei voi olla vaikuttamatta presidentinvaalin asetelmiin. Vuoto on kova isku kokoomukselle ja Niinistölle ja miksei hallituskumppaneillekin. Keskusta taas on Suomen ylivoimaisesti suurin kuntapuolue, joten ehdokkaista suurin vuodosta hyötyjä lienee Väyrynen.
 
Viikon takaisessa numerossamme suositeltiin sanomaan vaaliuurnilla EI Natoa tukeville ehdokkaille, EI sosiaaliselle polkumyynnille, leikkauspolitiikalle, rahavallalle ja rasismille ja KYLLÄ itsenäiselle ulkopolitiikalle, rauhanpolitiikalle ja hyville naapurisuhteille sekä oikeudenmukaisemmalle ja ekologisesti kestävämmälle maailmalle. 

Tämä sulkee pois muun muassa mukailtua suojeluskuntajärjestön hihamerkkiä vaalilogonaan käyttävän suurpääoman ehdokkaan Sauli Niinistön ja rasismia puolueessaan suvaitsevan Timo Soinin.

 Erkki Susi             20.01.2012

Havaintoja Pressavaaliehdokas Sauli Niinistöstä

Helsingin Sanomien teettämän mielipidekyselyn mukaan sotilasliitto Naton vastustus Suomessa on kasvanut entisestään. Nato-jäsenyyttä vastustaa 68 prosenttia kansalaisista. Runsas vuosi sitten vastustajia oli 56 prosenttia (HS 21.12.2011). Presidentinvaaligalluppien kärjessä on kuitenkin ehdokas, joka ei ole sitoutunut tähän kansan enemmistön tahtoon. Sauli Niinistön mukaan ”Naton jäsenyys tulee todennäköisesti jossain vaiheessa vastaan” ja EU:n kautta kuljetaan kohti Natoa (12.11. Ykkösaamu TV1).

Vaikka presidentin valtaoikeuksia on supistettu, presidentti johtaa edelleen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa yhteistoiminnassa hallituksen kanssa. Vähintä mitä voi ehdokkailta edellyttää, on sitoutuminen siihen, että hänen kaudellaan ei valmistella eikä haeta Nato-jäsenyyttä. Miksi Niinistö ei suostu tähän?

Niinistö on pyrkinyt ehdokkaana tekemään jonkinlaista hajurakoa kokoomukseen. Suhtautumisessa Natoon hän ei olekaan ”Suomella töissä”, kuten vaalitauluissa lupaa, vaan tukee Nato-jäsenyyteen tähtäävää kokoomuksen linjaa. Tähän Nato-suuntaukseen liittyvät myös Jyrki Kataisen hallituksen päätökset yli miljardin euron tilausvaltuuksista armeijan asehankintoihin ja suomalaisjoukkojen jatkamisesta Naton johdolla Afganistanin sodassa.

Niinistö esiintyy vaaleissa työn tunnuksilla. Toimiessaan valtiovarainministerinä 1996 – 2003 hän ajoi kuitenkin läpi leikkauslistat, jotka lisäsivät työttömyyttä ja köyhyyttä. Juuri hänen ministerikaudellaan työn ja pääoman välinen tulonjako muuttui rajusti pääomapiirien hyväksi ja tuloerot kasvoivat Euroopan nopeinta vauhtia.

Niinistö ja hänen edeltäjänsä Iiro Viinanen ovat päävastuussa veroratkaisuista, joiden ansiosta rikkaimman 5 000 suomalaisen ansiotulot ovat kasvaneet keskimäärin 34 prosenttia vuodessa ja 14-kertaa nopeammin kuin kansalaisilla keskimäärin vuosina 1990 – 2007 (HS 31.12.2011).

Niinistö jatkoi myös porvarihallituksen aloittamaa valtionyhtiöiden yksityistämistä. Suurin osa valtionyhtiöistä ja valtion liikelaitoksista myytiin tai vietiin pörssiin. Yksityistämisen tuloksena entistä harvempi on ”Suomella töissä” ja valtio on menettänyt miljardeja.

Sauli Niinistö on ollut kansanedustajana, ministerinä ja Euroopan investointipankin johtajana avaamassa portit sille finanssimarkkinoiden ylivallalle, joka on suistanut euroalueen nykyiseen kriisiin.

Nyt hän kannattaa kovempaa eurokuria, jolla pankkipelureiden aiheuttaman kriisin laskut, jopa tuhansia miljardeja siirretään ns. vakausmekanismilla EU-maiden kansalaisten maksettavaksi. Hän tukee euro-ohjelmia, joilla leikataan julkisia palveluja, palkkoja ja sosiaaliturvaa, pahennetaan lamaa ja annetaan EU-komissiolle valta puuttua jäsenmaiden budjetteihin. Yhtenä keinona julkisten menojen leikkaamiseksi Niinistö kannattaa myös eläkeiän nostamista.

Maailmassa tarvitaan liittoutumattomia ja puolueettomia rauhan rakentajia. Siksi on syytä sanoa EI Niinistölle ja muille Natoa tukeville ehdokkaille ja vaatia suomalaisjoukkojen vetämistä pois Afganistanista.

Suurin uhka suomalaisten turvallisuudelle on nyt finanssikriisi ja lama. Sitä ei torjuta Niinistön eurokurilla – ei myöskään syyllistämällä Timo Soinin tapaan esimerkiksi kreikkalaiset pankkiirien voitontavoittelusta ja valtaeliitin rötöksistä. Vaikka presidentillä ei ole näissä asioissa toimivaltaa, on hänen käytettävä arvovaltaansa perusoikeuksia ja demokratian puolesta – sosiaalista polkumyyntiä, leikkauspolitiikkaa, rahavaltaa ja rasismia vastaan.

Presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa YK:ssa ja suhteissa muihin kuin EU-maihin. Tähän liittyy paljon mahdollisuuksia yhteistyön kehittämisessä muun muassa Venäjän, Aasian ja Latinalaisen Amerikan maiden kanssa.

Suomella tulee olla itsenäinen ulkopolitiikka, jota ei alisteta sen enempää Brysselille kuin Washingtonille. Tarja Haloselle tarvitaan aktiivinen seuraaja niin toiminnassa naapurisuhteiden kuin oikeudenmukaisemman ja ekologisesti kestävämmän maailman hyväksi.