Kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen (Vas.) kirjoituksessa (AP 19.4. )”kritiikkiä ilman vaihtoehtoa”, mielestäni kehysriihessä pääministeri Jyrki Kaitainen (KOK.) vei Demareita ja Vasemmistoliittoa kuin pässiä narussa.
Muistin virkistämiseksi muutamia huomioita Vasemmistoliiton viimeaikaisista takin kääntämisistä. Ensin töikseen eduskuntavaalien jälkeen Vasemmistoliitto vaihtoi hallitusneuvotteluissa oman punavihreän vaihtoehdon ministerin salkkuihin. toiseksi, kehysriihessä Vasemmistoliitto suostui murusiin, jotka putosivat pääministeri Jyrki Kataisen (KOK.) pöydältä hallituksen kehysriihen neuvotteluissa ja kolmanneksi, vielä mädät kompromissit saivat jatkoa kurisopimuksen hyväksymisenä. Tämäkö Pekonen on sitä aitoa vasemmistoliittolaista politiikkaa? Toisin sanoen, Jyrki Kataisen hallitus jatkaa julkisten palvelujen leikkaamista ja raskaimmin pieni- ja keskituloisiin kohdistuvien verojen kiristämistä. SDP ja Vasemmistoliitto ovat pettäneet lupauksensa tasaverojen vastustamisesta, kuntien palvelujen turvaamisesta, työttömyyden vähentämisestä ja oikeudenmukaisesta tulonjaosta hyväksymällä valtiontalouden menokehykset.
Arvonlisäverojen korotukset vievät kuluttajilta noin 750 miljoonaa euroa. Tämä iskee raskaimmin pienituloisiin ja moniin pienyrittäjiin. Lisäksi kuntien rahoituksen leikkaaminen johtaa siihen, että yhä useammat kunnat nostavat veroja. Kaiken kaikkiaan pieni- ja keskituloisten verotusta kiristetään moninkertaisesti enemmän kuin suurituloisten noin sadan miljoonan lisävero, joka ei edes koske pääomatuloja. On käsittämätöntä, että vasemmistoministerit väittävät tätä epäsosiaalista verolinjaa muka oikeudenmukaiseksi.
Valtiontalouden menokehykset leikkaavat kuntien valtionosuuksia noin 580 miljoonaa euroa. Lisäksi hallitus päätti jo viime vuonna vähentää peruspalvelujen valtionosuuksia 631 miljoonaa, opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuuksia 100 miljoonaa ja yhteisövero-osuuksia noin 260 miljoonaa euroa.
Rahoitusta leikkaamalla hallitus yrittää pakottaa kunnat rakennemuutokseen, jolla ajetaan alas lähipalveluja, työpaikkoja ja suurin osa kunnista. Tällaisten päätösten jälkeen ministerien puheet ”hyvinvointivaltion puolustamisesta” ovat suorastaan irvokkaita.
SDP ja Vasemmistoliitto ovat näillä ja muilla leikkauspäätöksillä valinneet puolensa kovaa uusliberalistista politiikkaa ja julkisten palvelujen kaupallistamista ajavien oikeistopuolueiden, EU-komissaarien ja pääomapiirien rinnalla. Erityisen oudossa seurassa on Vasemmistoliitto, joka toteuttaa hallituksessa juuri sitä politiikkaa, jota Euroopan vasemmisto ja eurooppalainen ammattiyhdistysliike jyrkästi vastustavat.
Pekosen mainitsema oikean suuntainen osaratkaisu työmarkkinatukeen ei poista työttömien ihmisten kurjuutta. Samaan aikaa hallitus leikkauksillaan ja verojen korotuksilla vaikeuttaa entisestään työttömien toimeentuloa ja vaikeuttaa heidän työllistymistä.
Poliittisen kokemukseni mukaan uskottavaa punavihreää vaihtoehtoa ei voi rakentaa pääministeri Kataisen työpöydältä pudonneiden murusten varaan, eikä mätien kompromissien vaaraan eikä vesitettyjen reformien varaa eikä myöskään Riihimäen kuntapolitiikkaa voi rakentaa kaupunginjohtaja Keskiruokaisen (KOK.))politiikan varaan.
Pekonen tivasi kirjoituksessaan vaihtoehtoa. Voin sanoa, että vaihtoehtoja hallituksen uusliberalistisen politiikalle on aina olemassa ja kutsun sinut vaihtoehtoa ajavien joukkoon ja tutustumaan puolueesi hallituspolitiikkaan kriittisesti suhtautuvien jäsenten kirjoituksiin esimerkiksi Kansan Uutisissa ja huolellisesti Occypy- toriliikkeen vaihtoehtoisiin esityksiin.
Olen ollut mukana keskustelamassa Eurooppalaisten ja suomalaisten näkemyksistä ja kansalaisten voimistuvasta vastarinnasta ja vaihtoehdosta Euroopan unionin uusliberalistiselle talousmallille. (Olen osallistunut vaihtoehdon valmisteluun ja kamppailuun Suomen hallituksen uusliberalistista politiikkaa vastaan ja myös osallistunut keskusteluin kuntauudistuksen vaihtoehdosta) Totean selväsanaisesti, että vaihtoehto on uusliberalismin talousmallille ja kapitalismille.
On päästävä eroon uusliberalistisen talousmallin kriisistä. Jos tätä talousmallia ei vastusteta, tulee kriisi syvenemää entisestään Euroopassa ja Suomessa.
Juuri tämä uusliberalistinen talous- ja rahoitusmalli, joka hallitsee Euroopan unionia ja kapitalistista globalisaatiota, on tullut kriisiin: se sai alkunsa USA:ssa ns. subprime-lainojen romahtamisesta, sitten tuli pankkikriisi, rahoituskriisi, julkisen velkaantumisen kriisi, talouskriisi, euron kriisi ja kriisi Euroopan unionissa. Jos tätä mallia ei kyseenalaisteta ja jos annetaan rahoitusmarkkinoille lisää valtaa ja tuomitaan Euroopan kansat loputtomiin uhrauksiin, kriisiä ei ratkaista, vaan se tulee syvenemään.
Kreikan tilanne kertoo kaiken: se Kauhea tilanne, johon Kreikan kanssa syöstiin, on kaksinkertaistanut Kreikan velan! Ja aikaisemmin tällä viikolla, osakemarkkinat jälleen hermostuivat Esipanijan velkojen hoidon vaikeuksista.
Tämän päivän kysymys on: mikä on tie ulos kriisistä toisin sanoen mikä on vaihtoehto? Ratkaisua ei löydy jatkamalla samaa logiikkaa, täytyy olla rohkeutta muutokseen.
Muutos on mahdollista!
Mikko Lund kirjoitti (AP 23.4.)” Kansaedustaja Anna-Kaisa Pekonen (vas.) (AP 19.4.) puolustaa Riihimäen viimeisten valtuustokausien kunnallispolitiikkaa. On haluttu tietoisesti investoida seiniin, kaupungin koulurakennusten korjauksiin, päiväkoteihin ja Kirjauksen vanhusten palvelukeskukseen yms.. On ollut hyvä tarkoitus parantaa lasten, nuorten ja vanhusten tulevaisuuden palveluja, siksi satsattu seiniin.” Kaupungin ylivelkaantumisen syyksi ja selitykseksi ei kelpaa lainarahoilla rahoitetut investoinnit seiniin kuten Pekonen väittää. Seinät eivät ole velkaa ottaneet vaan kaupunginjohtaja ja luottamusmiehet jotka ovat päätöksen niistä tehneet. Eikä seinät paranna palveluita, eikä Lasten ja vanhusten hoitoja, eikä vähennä työttömyyttä vaan riittävät resurssit ja osaavat kaupungintyöntekijät ja vastuulliset virkamiehet.
Mielestäni Riihimäen kaupunginjohtajan ja kaupunginhallituksen tohelolauman holtiton velanotto on ajamassa väistämättä kaupungin lähiaikoina kriisikunnaksi ja näin valtion syliin. Kriisikunnan määrittelemiseen tarvitaan kuuden kriteerin täyttymistä - Riihimäki täyttää nyt jo tietojeni mukaan neljä näistä kriteereistä – mahdollisesti kuusi kriteeriä tulee täyteen kesäkuussa eli kaupunkimme on valtion määritelmän mukainen Kriisikunta.
Lund kirjoitti samaisessa artikkelissa, ”Näyttää siltä, ettei kansanedustaja kiireiltään ole ehtinyt perehtyä mainitsemaansa selvitykseen tai ei sitä ymmärrä. Kehotan palaamaan asiaan ja lukemaan huolellisesti selvityksen kuntatalouden painelaskelmista Riihimäen tosiasiallisen tilanteen.”
Sallittaneen muutamia minun lainauksia hallituksen kuntatalouden nykytilaa ja painelaskelmia vuosilta 2010-2014 käsittelevästä selvitysosasta, johonka myös Mikko Lund viittaa. Ensinnäkin, ”Kanta-Hämeen kunnat ovat velkaantuneita, sillä maakunnassa peruskuntien nettovelka on maan kolmanneksi suurin ja konsernivelka seitsemänneksi pienin. Kanta-Häme velkaantui vuonna 2010 maakunnista eniten koko maassa.”
…”Suhteellinen velkaantuneisuus ylitti 50 % Hattulassa, Hausjärvellä, Hämeenlinnassa, Janakkalassa ja Lopella. Kaikkien niiden liikkumavara velkaantumisen suhteen on selvästi heikentynyt, poikkeuksena Riihimäki, jossa liikkumavara oli erittäin huono. Suhteellinen velkaantuneisuus oli siellä 72,8 % joka on maakunnan korkein. Nämä luvut eivät ole minun mielikuvituksen tuotoksia.
Lisäksi (AP 26.11.2011)kirjoituksessa ”Seinät nielevät kunnilta miljoonia ” todetaan, että Riihimäen velka on kymmenessä vuodessa kolmenkertaistunut ja velkamäärä on kipurajalla ja velka on myös suurempi kuin kaupungin vuoden 2011 budjetti. Samaisessa kirjoituksessa ”Kuntaliiton apulaisjohtaja Reijo Vuorinen sanoo olevansa huolissaan erityisesti Riihimäen lainamäärän kasvusta.”
Riihimäen kaupunginjohtajan ja hallituksen kannattaa ottaa huomioon myös yhdentymispyrinnöissä oma ylivelkaantuneisuus ja Hausjärven ja Lopen velat. Kaupunginvaltuutetut joutuvat talouden sopeuttamisesta keskustelemaan ja etsimään vaihtoehtoa nykyiselle ylivelkaantumiselle - viimeistään kesäkuun valtuuston kokouksessa käsittelemään ja päättämään leikkauslistoista.
Riihimäen nykyiselle velkaiselle talouden hoidolle ja poliittiselle linjalle löytyy vaihtoehto. Tästä vaihtoehdosta kuin kuntakartta harjoituksista riittää runsaasti parran pärinään näin kunnallisvaalivuonna takuuvarmasti.
Politiikan tekeminen hyvässä tarkoituksessa on kestämättömin keinoin tuhoon tuomittu vaihtoehdoton tie ja linja toveri Pekonen.
Reijo Sutinen
riihimäkeläinen
kansalaisaktiivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti