Kuntien tappolistat torjuttava – toimintaa lähipalvelujen puolesta

SKP:n keskuskomitea 12.2.2012 –13.02.2012

Kuntaministerin johdolla valmisteltu esitys yli 260 kunnan lopettamisesta merkitsee toteutuessaan raakaa lähipalvelujen, kuntien itsehallinnon ja demokratian romuttamista. Asukkaiden tarpeet ja mielipiteet on täysin sivuutettu. SKP:n keskuskomitea vastustaa kuntien ja lähipalvelujen tappolistoja ja vaatii, että kuntauudistukselle määritellään yhdessä asukkaiden kanssa uusi suunta.

Hallituksen ajamassa kuntauudistuksessa on luovuttu hyvinvointivaltion perusperiaatteesta, jonka mukaan julkiset peruspalvelut ovat perusoikeuksia, jotka pitää turvata jokaiselle asuinpaikasta, varallisuudesta ja liikkumismahdollisuuksista riippumatta.

Jättikuntien muodostaminen on osa hallituksen ja EU:n politiikkaa, jolla karsitaan julkisia menoja ja alistetaan kaikki markkinoille. Kauppakamarit ovatkin ilmaisseet tukensa kuntauudistukselle juuri siksi, että se avaa kuntien palveluja kilpailulle ja yksityisille yrityksille.

Noin 70 jättikunnan muodostaminen ei tuo mitään helpotusta asukkaiden palvelujen ja niiden rahoituksen ongelmiin. Palvelujen tarpeet eivät vähene eivätkä palvelut parane karttoja uusiksi piirtämällä. Hallituksen puheilla vahvoista peruskunnista peitellään sitä, että tarkoitus lopettaa suuri osa lähipalveluista ja tehdä miljardiluokan leikkauksia kuntien rahoitukseen. Tällä lisätään eriarvoisuutta palveluissa ja heikennetään myös paikallisen talouden mahdollisuuksia.

Kuntien työntekijöille lupaillaan irtisanomisten välttämistä, mutta kuntaministeri Henna Virkkusen mukaan tarkoitus on vähentää henkilöstöä noin 10 prosentilla kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle. Tämä merkitsee yli 40 000 työpaikan tuhoamista, vaikka työntekijöitä on nytkin liian vähän ja palvelujen tarpeet kasvavat muun muassa väestön ikääntyessä.

Hallitukselle kunta näyttää olevan vain työssäkäyntialue, palvelujen järjestäjä ja yksityisten markkinoiden edistäjä. Perustuslain mukaan kunnan pitäisi kuitenkin olla asukkaiden itsehallintoa. Pelkän järjestämisvastuun sijasta on tärkeää, että kunta myös pääsääntöisesti tuottaa itse palvelut. Silloin niitä voidaan kehittää asukkaiden tarpeista lähtien eikä sen mukaan, mistä yksityiset firmat laskevat saavansa eniten voittoa.

Tavoitteeksi demokraattinen hyvinvointikunta

SKP:n keskuskomitea vastustaa hallituksen esittämää kuntien lopettamisohjelmaa ja kehottaa kunnissa vastarintaan lähipalvelujen, demokratian ja itsehallinnon puolustamiseksi. Valtiovarainministeriön vain muutamille kuntien johtohenkilöille järjestämän kuulemiskierroksen sijasta on uudistuksesta järjestettävä kunnissa avoimia asukastilaisuuksia. Nyt tarvitaan myös kunnanvaltuutettuja, jotka nousevat puolustamaan kuntalaisten oikeuksia ja vastustamaan hallituksen ajamia lopettamislistoja.

Asukkaat eivät tarvitse jättimäisiä markkinakuntia vaan demokraattista hyvinvointikuntaa.

 Kunnallisten palvelujen rahoitusta on vahvistettava korottamalla valtionosuuksia, saattamalla myös pääomatulot kunnallisverolle ja muuttamalla kunnallisvero progressiiviseksi niin, että suurituloiset osallistuvat nykyistä enemmän palvelujen rahoittamiseen. Tämä on välttämätöntä terveydenhuollon, vanhustenpalvelujen, lasten päivähoidon ja muiden peruspalvelujen resurssipulan poistamiseksi.

Kuntien pitää olla edelläkävijöitä niin palvelujen kehittämisessä kuin uusien työpaikkojen luomisessa, työelämän parantamisessa ja työpaikkademokratian kehittämisessä. Tämä on suuri tasa-arvokysymys, kun pääosa kuntien työntekijöistä on matalapalkkaisia naisia.

2000-luvun haasteena on kehittää hyvinvointikunnasta myös ekologisesti kestävän kehityksen kunta. Se merkitsee lähipalvelujen sekä joukkoliikenteen, kunnallisen energiatuotannon ja muun muassa energiatehokkaaseen rakentamiseen panostavan kunnallisen rakennustoiminnan kehittämistä.

Kuntien päätöksenteko tulee uudistaa osallistuvan demokratian, lähidemokratian ja asukkaiden itsehallinnon periaatteiden mukaisesti. Asukkaiden suoria vaikutusmahdollisuuksia on lisättävä osallistuvalla budjetoinnilla, kansanäänestyksillä, kuntavaalien yhteydessä valittavilla kunnanosavaltuustoilla ja luomalla uudenlainen käytäntö, jossa valtuutetut ovat myös ”tilivelvollisia” toiminnastaan asukkaille. Lisäksi tarvitaan vaaleilla valittavat seutuvaltuustot ohjaamaan erikoissairaanhoidon, joukkoliikenteen ja maankäytön kaltaisia seudullisia asioita.